Tänään luukusta paljastuu kasa mandariineja, nehän jollain tavalla tuntuvat kuuluvan tähän vuodenaikaan. Pääosassa kuvassa on kuitenkin paperisuikaleista liisteröity kulho – siis sillä ala-asteelta tutulla ilmapallo+sanomalehteä+liisteriä –tyyppisellä tekniikalla toteutettu.
Muottina tässä oli vanha suurkeittiökattilan kansi, jonka sisäpintaan on vuorotellen liisteröity toimistopaperi- ja sanomalehtikerroksia. Yhteensä kerroksia on seitsemän, ja sisäpinnassa matkoilta haalittua arabian(?)kielisestä sanomalehteä. Ulkopinta on maalattu lilalla askartelumaalilla, ja koko komeus lakattu lopuksi Kiva-kalustelakalla.
Sinänsä kierrätyshenkeä edustavan kulhon hiilijalanjälki kasvaa varmaan tuon Lähi-idästä kotoisin olevan sanomalehden takia melkoisesti…
Sitten sananen mandariineista (tai klementiineistä/satsumista/mitä nyt ovatkaan): Kuvassa vihreämmät ovat luomuja, keltaiset tavallisia. Arvaatkaa kumpien hinta oli kolminkertainen toisiin nähden? Ja arvatkaapa kummat olivat maultaan parempia…?
Itse arvailen, kuinka kauan näitä etelän hedelmiä rahdataan Suomeen:
”---Sitrukset vesiasiantuntija otti muutenkin hampaisiinsa. Hänen mielestään niiden asema terveysruokana länsimaissa perustuu 1930-luvulle jämähtäneeseen ravitsemustietoon. Ne ovat terveellisiä, mutta ovatko ne tarpeellisia maissa, joiden omista metsistä ja niityiltä löytyy runsaasti kotoperäisiä ravintoainepommeja?
- Miten ihmisille käy, jos mandariinit katoavat kaupasta, eikä lapsena ole opittu syömään omia marjoja ja hedelmiä? Etsikää vaihtoehtoja nyt, sillä jonain päivänä voi olla pakko ---”
Aiheesta voi lukea lisää Ruoan vesijalanjälkeä koskevasta artikkelista, josta myös lainaus. Artikkelista muuten selviää myös, miksi ne ulkomaiset pakastevadelmat pitäisi keittää.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti