torstai 28. tammikuuta 2010

Hippilipaston nupit


Esittelen jälleen omasta mielestäni ihania löytöjä, jotka odottavat sitä kuuluisaa Tulevaisuutta, jossa on rajattomasti aikaa puuhastella. Siis esimerkiksi etsiä kirppiksiltä ihanaa vanhaa lipastoa, johon ruuvailla nämä hauskan värikkäät hippinupit. 
Olin aina katsellut tällaisia kaupoissa, ja vihdoin löysin niin edullisesti, että raaskin saman tien ostaa lipastollisen... Toivoa sopii, etteivät nämä tulisi mistään kauheasta riistotehtaasta Intiasta - I wish... *

Siis jälleen lisää väriä tämän talven arktiseen valkoisuuteen!

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Vanha pantteri hiippailee..


Blogin sivuille hiippaili -tai ehkä pikemminkin laahusti- tämä harmaa pantteri, joka on synttärikakku 3-kymppiselle ystävälle. Pantterin ulkomuoto on vähän kuin kolmikymppistenkin: toisinaan väsynyt olemus ja hieman roikkuu sieltä täältä... ;-)  Vinks: Tällaisen kakun voi tehdä siis vain hyvälle ystävälle, jonka huumorintaju on venyvää sorttia

Kakku on tehty tunnissa ennen juhliin lähtöä, joten tunnustus: sen sisus on karmeasta kaupan kääretortusta muotoiltu! Mustan karkkivärin puutteessa harmaus on saavutettu aina yhtä tehokkaalla Käck-patukalla, siis sekoittamalla sitä sokeritahnaan.

Käck sulaa kivasti pienessä sulatuskattilassa, ja on melko helposti käsiteltävää; pilkut muut on tässä "maalattu" Käckillä. Keltavihreät silmät ovat täytelakun keltaista keskustaa.

Kooltaan kakku oli pieni, noin 15 cm pitkä, mutta siitä riitti ylimaallisen sokerisuuden ansiosta silti kymmenelle! Riittoisaa tuo sokeritahna, taas kerran... :-)


torstai 21. tammikuuta 2010

Ihanat narut kerällä


Talvisen Tallinnan matkan saldona kotiin tuli kasa ihania väriä pursuvia nauhoja, joista osa (hinnasta ja ornamenttien malleista päätellen) taitaa olla peräti aitoja balttilaisia - tai ainakin sieltä suunnalta, koska edullisimmat nauhat olivat 3 Kr./metri, eli vain 0,20 eur. Etnonauhoille on jo käyttötarkoitus mielessä, mutta saa nähdä koska projekti toteutuu.
Alakuvan helmikilluttimet ovat löytö Vanhan kaupungin afrikkakaupasta. Taustalla näkyy 1-säikeistä hahtuvalankaa, jonka käyttötarkoitusta en vielä itsekään tiedä :-)


Tämä oli ensimmäinen visiittini kuuluisaan Karnaluksiin, josta on tarinaa ainakin näissä blogeissa:
http://tiinas.vuodatus.net/blog/category/TALLINNAN+Lankamatkat%20%20
http://harrasharrastus.blogspot.com/2008/08/oi-karnaluks-oi-karnaluks.html

Paikka oli kyllä todella hämmästyttävä, emme olleet uskoa silmiämme kun näimme etenkin tuon nauhapaljouden! Korutarvikkeista olin erityisen kiinnostunut, mutta niitä Karnaluksissa ei ollut täysin kattavasti - joitakin hyviä löytöjä kyllä oli, etenkin pikkunippeleiden ja metallihelmien puolella. Lankoja olisi ollut älyttömästi, mutta kaikkea ei voi hamstrata... Ratikka nro 2:lla pääsi paikalle vähän liiankin helposti, eli eiköhän tuosta paikasta tule vakiokohde jos ja kun Tallinnassa joskus taas tulee käytyä - voi vaikka ostaa mäyräkoirallisen villalankoja... ;D



Näitä ihania "tyttö-nauhoja" en voinut olla hamstraamatta: jos vaikka joku lähipiirin tulevista vauvoista olisi sopivan vaaleanpunainen, niin voisi sitten askarrella jotain nauhapitoista vauvalahjaa :-)

Tuokoot nämä narut siis väri-iloa tammikuun valkoisuuden keskelle! =)

torstai 14. tammikuuta 2010

Vihertää jälleen


Taas ikkunallani vihertää, tällä kertaa herneenversot - viimeisimmät valkosipulit kun on jo aikaa sitten syöty.

Herneitä on melkein valkosipuliakin helpompi versottaa:
  • Tässä olen käyttänyt astiana kierrätysmuoviastiaa, yli 5 cm syvässä astiassa versot viihtyvät hyvin, kun saavat tehdä kunnon juuret. Kastelunkin kanssa on näin rennonpaa.
  • Olen käyttänyt ihan tavallisia kaupan kuivaherneitä, joita laitan mullan pintaan hyvin tiiviisti. Päälle noin sentti multaa ja sitten kastelu.
  • Kylvökselle kannattaa tehdä aluksi 'minikasvihuone' esimerkiksi kaupan hedelmäpussista: laita siis astia muovipussiin, mutta jätä kuitenkin aukko esim. astian sivulle, jotta kylvös saa ilmaa. Näin kasvimaa pysyy itämisvaiheessa sopivan kosteana, multahan ei saisi tällöin kuivahtaa lainkaan. 
  • Noin 10 senttisenä versoja voi ruveta popsimaan, ja hyvinä ne pysyvät kasvaessaan suuremmiksikin -pitkäksi venähtäneen verson alaosa muuttuu jossain vaiheessa puisevaksi, mutta yläosa on tällöin yhä hyvää!   

maanantai 11. tammikuuta 2010

Talvielämää lasipurkissa


Upeita talvipäiviä on takana, ja syksyllä askartelemani lyhty parvekkeella on myös nauttinut niistä, turvassa lumelta, pilttipurkinkansien suojaamana.

Harmi etten tullut ottaneeksi kuvia kaikkein lumisateisimpina päivinä, jolloin noita purkin kansia peittivät hassut kymmensenttiset lumihatut...!

Lyhty on siis toiminut loistavasti, mutta lumisateella sitä ei tosiaan todellakaan voi käyttää. :-)

torstai 7. tammikuuta 2010

Vauvantossukoriste


2010 taitaa olla taas uusien vauvojen ennätysvuosi -ainakin minun kaveripiirissäni - joten sen kunniaksi esittelyssä poikavauvalle tekemäni ristiäiskakun koriste. Sokerimassaa jälleen...

Koriste on todelliselta kooltaan pieni, noin 5 x 4 cm.

Kivaa farkunsinistä (alustassa ja tossujen 'patinoinnissa') sain Sugarflairin Navy Blue -värillä, jossa E133 (briljanttisininen), E122 (karmosiini, atsorubiini = atsoväri) ja E153 (lääkehiili) + lisäämällä hitusen vihreää (jonka purkissa ei E-koodeja näy..).
Kulta on Edable Artin bright goldia, jonka sanotaan sisältävän kuparia ja sinkkiä, ja saattavan isoina määrinä aiheuttaa allergisen reaktion... Että näin.
Kallistun koko ajan enemmän siihen suuntaan, että sokerimassailu ja muu elintarvikeväreillä pelehtiminen saa mun osalta olla enemmän "taidetta", joita ei ole aina tarkoitettukaan syötäväksi.

Löysin muuten näitä E-koodeja etsiessäni loistavan väreihin liittyvän saitin ja blogin, Colorian. Tuolla on upeasti koottu nämä E-koodit, ja paljon muutakin.  :-)

tiistai 5. tammikuuta 2010

Viikon vihannes: Valkosipuli



Ihanaa, on kevät! Tai siis ainakin meidän ikkunalla... Valkosipulinkynnet alkavat tähän aikaan vuodesta helposti heittää pientä vihreää itua, eli ne käytännössä pyytävät päästä multaan. Toteutin kynsien toiveen, iskin ruukkuun niin että idut jäivät hieman näkyville, kastelin varovasti, ja parin päivän päästä ikkunalla oli jo pitkät versot!

Versotukseen ei tosiaan tarvita muuta kuin
  • hieman multaa,
  • joku astia; ruukun sijaan voi käyttää kaupan vihannesten ikäviä muovirasioita - tuleepahan niillekin edes jotain hyötykäyttöä,
  • valkosipulinkynnet voivat olla myös ei-itäneitä, versotus kestää silloin vain hieman kauemmin.
Omat versoni ujuivat yli kymmensenttisiksi muutamassa päivässä, etenkin pienen kastelun jälkeen versot pitenivät lähes silmissä.
Yli viisisenttisiksi kasvaneita versoja voi sitten saksia leivän päälle, salaatteihin ja muihin ruokiin!



lauantai 2. tammikuuta 2010

Intiahenkinen kerroshääkakku


Välipäivät kuluivat juhlatunnelmissa, kun tein tätä intiahenkistä kakkua uudenvuodenaattona pidettyihin häihin - phuh, kyllä siinä urakkaa olikin, mutta tekeminen oli ihanaa ja hauskaa!

Sisältä kakku on sitruunainen, englantilaistyyppinen tymäkkä kuivakakku. Kakku siis säilyy huoneenlämmössä, mikä on näille isoille sokerimassapäällysteisille kakuille lähes välttämättömyys - ainakin harrastelijan keittiössä ja harrastelijan aikatauluilla...

Kaikki sokerimassat värjäsin itse karamelliväreillä, eli taas sain unohtaa E-koodien pelon, ja antaa mieluumminkin juhlatunnelman ja värikkyyden rulata :-) Värjäys oli suhteellisen työlästä, enkä saanutkaan keltaista väriä onnistumaan ihan halutulla tavalla, lopputulosta se ei kuitenkaan toivottavasti kovasti haittaa.


Kerroskakun kokoamisessa apuna olivat sopivan pituisiksi pätkäistyt muoviset kiinalaiset syömäpuikot, sekä englannista saatavat 12 milliset kakkujen 'välilevyt'.

Suomalaiseen makuun päällyksen sokeritahna on melko ätläkkää, mutta kakun kaverina tarjoillut minttu-hunajakerma sekä mangosalsa olivat mukavasti raikastaneet kokonaisuutta. Juhlien jälkeen sainkin kuulla, että kakku oli sokerisuudestaan huolimatta maistunut, mikä on tietenkin tekijälle paras kiitos.

Onnea vielä tuoreelle avioparille!