lauantai 21. marraskuuta 2009

Pizzakakku pullapohjalla



Kuluneella viikolla oli aihetta juhlaan, joten meillä syötiin miehekästä pizzakakkua. Idea on muistaakseni Ullan unelmien ensimmäisestä kirjasta.
Pohjan toteutin terveellishenkisesti spelttipullataikinasta, johon heitin mukaan myös vähän kauraleseitä. Pohja on paistettu piirakkavuoassa – jonkin verran taikina kohosi keskeltäkin, joten viiltelin kypsästä tuotoksesta keskeltä vähän taikinaa pois superterävällä veitsellä.

Ketsuppi on pakastemansikoista tehtyä pyrettä, johon on sekoitettu valmista mansikkamarmeladia – väri muuttui näin uskottavammaksi.

Täytteen karkeista unohdin oliivinnäköiset mustat karkit, mutta eipä haitannut. Erityisesti mansikkaremmi parmankinkkuna toimi mielestäni loistavasti: pesin mansikkaremmien sokerit ensin pois, ja siitä sitten vain leikataan ohuiksi kinkkusuikaleiksi…! Juusto, eli valkosuklaat pizzan päällä olisi kannattanut laittaa jo ennen viimeisiä karkkeja, nyt juusto pääsi vähän liikaa peittämään karkkeja, eivätkä esim. ne parmankinkut näy kuvassa juuri lainkaan.
Tämä oli niin kiva, että teen varmaan joskus toistekin, jolloin toteutuksen voi sitten tuunata huippuunsa.

Ai niin, pullataikinapohja on sen verran kova ja sitkeä, että pizzakakun leikkaamisessa oli helpointa käyttää keittiösaksia, mikä sinänsä tuo pizzakakun syömiseen hauskaa ja rentoa tunnelmaa…

tiistai 17. marraskuuta 2009

Huono omatunto painaa kuin (puolijalo)kivi

Kädentaitomessuilta toipuminen ei todellakaan ole kestänyt näin kauan, vaan syy kirjoittamattomuuteen on itse itselleni määräämä projekti selvittää hieman korutarvikkeiden, lähinnä erilaisten helmien eettisyyttä. Nuo pienet pyörylät kun tuntuvat tulevan harrastelijalle enimmäkseen jostain tosi kaukaa (ja viime kädessä kädentaitomessuilta…), joten kyllähän sitä alkaa miettiä, kuka, missä ja minkälaisin seurauksin on jo ennen minua helmien parissa näpertänyt.

Aloitin siis tutkivan journalismin googlettamalla, enkä päässyt kuin suosikkeihini korukiviin/ puolijalokiviin, niin jo tulvi kaikenlaista epäilyttävää esille. *sight*
Timanttien ongelmista netissä on tietenkin kaikkein eniten tietoa, mutta eivätpä taida olla monet korukivetkään lähellekään ongelmattomia. Ainoa ”kauppa”, josta eettiseksi mainostettuja puolijalokiviä löysin oli http://www.aussiesapphire.com.au/ mutta tämäkin vaikuttaa olevan tarkoitettu enemmän b-2-b:lle…?

Jo tässä vaiheessa tutkimukseni olivat vieneet useita päiviä, ja lisänneet ymmärrystäni lähinnä hurjasti paisuvalla selaimen välilehtien määrän tasolla. *infoähky jo pelkästä ajatuksesta*

Ihanien lasihelmien syövereihin en sitten edes yrittänytkään uppoutua. Nopeasti vilkaisten näyttäisi tosin siltä, että sillä saralla saattaa olla toivoa, koska jonkinlaisia kierrätyslasihelmiä tehdään jopa Suomessa, täytyy tutkia lisää: http://www.kiertoliike.fi/

Paperihelmet ovat tietenkin varma vaihtoehto, esimerkki simppelistä tekniikasta löytyy mm:
http://tavantakaa.blogspot.com/2009/08/koruja-sanomalehdesta.html
Mutku ne ei kimmeltele… :(

Irto-opit aiheesta ja aiheen vierestä:
  • Kierrätys tuntuukin olevan enemmän jo olemassaolevien helmien kierrätystä, eli silmät vain auki aina kirppiksillä ja kierrätyskeskuksessa.
  • Sastamalan opistossa näyttää olleen alkuvuodesta 2009 kierrätysaskartelun ja –käsitöiden teemapäivä, ja 2010:lle lupailtiin myös. Täytyy pitää silmällä.
  • Aivan mahtava ketju löytyi korupiikkien valmistamisesta itse: http://foorumi.helmetti.fi/viewtopic.php?f=7&t=554
  • Täytynee ruveta ylipäätään seuraamaan eko- ja eettisyyskeskustelua valtamedian ulkopuolella, sitä varten on Suomessakin liuta upeita blogeja.
No niin. Eettisten ja ekologisten helmiaskarteluvalintojen perässä juokseminen tuotti ainakin 8 h nettisurffailua, about 150 google-hakua, joka sekin aiheuttanee sähkönkulutusta vaikka kuinka, eli lienee parasta lopettaa joksikin aikaa tämä itseruoskinta ja murehtiminen ja keskittyä vain lisäilemään blogiin arkiston aarteita, eli noin vuoden aikana tekemiäni pikku prokkiksia, jotka olisi kiva dokumentoida asiaankuuluvasti. Eikä enää eettisiä pohdintoja, siis vähään aikaan… Elämän tarkoitus on murheen karkoitus!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Messuamista ja mehiläisvahakynttilöitä

Huh! Jalkapohjat kuluivat varmaan ainakin sentin, kun tänään tallustin läpi Kädentaito-, ELMA, ja-niin-edelleen-messujen halleja! Aikaakin kului vain vaatimattomat lähes kahdeksan tuntia; sen saa menemään helposti kun
  • Osallistuu heti alkuun HelsinkiMission ja Tiimarin idealtaan mielestäni oikein kivaan korttikampanjaan (kortteja yksinäisille vanhuksille tulevana jouluna), ja väkertää tekelettään tunnin, koska materiaalien paljoudesta on niin vaikea valita. Suuret plussat tälle tapahtumalle: ehkä ilahduttaa jotakuta ja pääsee lisäksi kokeilemaan ihmeellisiä leikkureita ja muita härveleitä, joita tuskin itselle tulisi hankittua.
  • Hikipäässä askartelun jälkeen onkin jo nälkä. Messukeskusruokalan jälkeen onkin kiva huomata, että pupellettavaa tyrkytettiin kovasti myös luomu- ja lähiruokaosastolta, mutta mitäs tuosta, meneehän ne spelttipuurot palan painikkeenakin. Sitä paitsi ei heavy-messuilua jaksa vain hiutale-, tyrni- ja hunajanäytteiden voimalla koko päivää :-)
  • Juttelee jokaisen ystävällisen tai yksinäisen oloisen näytteilleasettajan = myyjän kanssa mukavia…
  • Selaa kirjoja tunnin…
  • Ja aukoo lompakkoaan aivan liian usein.
Jalkapohjista lähteneen sentin lisäksi siis kului ihan muutama sentti lompsastakin. Ehkä puolet kamasta oli suunniteltuja ja pantattuja hankintoja, mutta täytyy myöntää, I’m no angel [siis todellakaan!], heräteostokset on usein kivoja. Askartelubisneksen suuruuttaa voi vain hämmestellä.

Ja sunnuntaina uudestaan, tosin silloin vain olen ohjaamassa näiden tekoa:


Messuilla tosin on tarjolla värikkäämpiä mehiläisvahoja ja kierteistä, korkeampaa kynttilämallia. Näissä itse tekemissäni suosin naturellia väriä ja tuota ”dynamiittidesignia”.
Pakko muuten tunnustaa, tässä kuvatussa kynttiläparissa on traaginen aloittelijan virhe: olen käyttänyt vahalevyä epähuomiossa väärinpäin, eli vahan ”heijastesuunnat” ovat kynttilöissä eripäin!


Tarkkuutta siis jatkossa.

Jos tässä messuhuumassa vain kykenen, saatan huomenna vielä käydä läpi saalistani, ja sen herättämiä pikku kysymyksiä...

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Maailmanparannusta askartelulla?

Askarvismi on vihdoin maailmassa! Niin helppoa kuin blogin perustaminen onkin, on kestänyt tuhottoman kauan, että olen päässyt tähän asti. Askartelullinen elämänasenteeni on kuitenkin ollut olemassa aina, ja tässä blogissa haluan kaiuttaa tuota asennetta ja sen aiheuttamia aikaansaannoksia maailmalle.

Koska kyseessä on ismi, ”pari” sanaa blogin ideologiasta on paikallaan. Ensinnäkin, mitä ihmettä Askarvismi voi tarkoittaa?
  • ASK – askartele! …ja saa aina kysyäkin
  • ARV – arvosta [käsintehtyä]! / tai arvioi / arvostele blogiin aikanaan ilmestyviä töitä
  • ISMI – …no, kyse on vähän niin kuin ideologiasta ja elämänasenteesta… :-)
Oikeasti askarvismi-sana on apinointia englanninkielisestä termistä craftivism, mielenkiintoisesta aktivismin muodosta, joka käsityön keinoin tuo esiin yhteiskunnan epäkohtia liittyen mm. massatuotannon ongelmiin, naisten asemaan ja ympäristökysymyksiin. Craftivistit korostavat kierrätetyn ja luomun materiaalin käyttöä, mihin kyllä itsenikin haluaisin pyrkiä. Craftivismin perustaja Betsy Greer on sanonut: “While I think that crafting has become something fairly elite and cliquish in some areas, at its heart, it is very much made for individuals who value both their time and their money” (lähde Wikipedian mukaan Sabella, J. 2008: Craftivism: Is crafting the new activism?)

Aivan helmiä periaatteita siis craftivisteilla. Minulla, kotikutoisen suomalaisella askarvistilla, ei ole tähän asti ollut pyrkimystä barrikadeille, mutta ehkä sitä maailman parannusta voi tosiaan ainakin aloittaa itsestään käsin. Innostuminen, puuhastelulle antautuminen ja kokemuksellisuus sekä muiden ilahduttaminen ovat ihania asioita!