24. Tuikut tuikkivat hyvää joulua...

Askarvismi toivottaa ihanaa joulua!

23. Spelttijoulutortut

Kaupan torttutaikinan ylilehtevyys ja ylirasvaisuus rupesi risomaan niin, että päätin kokeilla todella pitkästä aikaa itsetehtyä rahkavoitaikinaa. Cakeawayn sivuilta löytyikin kiva ohje, joka saa pisteet speltin käytöstä - speltti kivasti tasapainottaa puhtaan vehnäjauhon 'pahoja' vaikutuksia...

Muuntelin Sirpa Talkan ohjetta hieman:

250 g voita tai leivontamargariinia
2,5 dl spelttijauhoja (puolikarkeita)
2 dl vehnäjauhoja
1 purkki rahkaa (=250 g)

"Lehtevien" kerrosten kaulimiseen lisää voita
- tai vaihtoehtoisesti leivinjauhetta jauhojen sekaan?

Teko-ohje:
Nypi rasva jauhojen sekaan, lisää rahka ja työstä tasaiseksi.
Anna taikinan levätä jääkaapissa pari tuntia ennen leivontaa. Tällöin taikinasta tulee erittäin helposti käsiteltävää.

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Kaverin kanssa lopputulosta arvioidessamme pohdimme, voisikohan jauhoihin tosiaan lisätä vähän leivinjauhetta?
Omatekoiseen torttutaikinaan on nimittäin tosi työlästä saada kaulimalla lehtevyyttä (kauli litteäksi, lisää rasvaa väliin, taita taikina, kauli taas, toista 100 kertaa, jne..).
Terveystortuissa leivinjauheella saavutettu pieni kuohkeus voisi olla ihan ok, kai...?

Nyt jätin kaulinnat väliin, enkä hoksannut kokeilla leivinjauhettakaan, joten tortuista tuli varsin litteitä, mutta muuten hyviä!

22. Omenapuu ja muita pipari-ideoita

Lisäaineiden välttelyn jälkeen täräytänkin nyt strösselit pöytään: löysin "matkamuiston" vieraillessani jyväskyläläisestä ruokakaupasta, ihania saksalaisia hileitä ja muita edullisessa monipakkauksessa. Hiiteen siis E-koodien pelko...

Punainen väri sokerikuorrutteessa sentään on kuitenkin sitä aitoa punajuurta.

On muuten tosi kiva leipoa pipareita muiden luona, kun käytettävissä on ihan vieraita muotteja, kuten tässä minulle talo ja puu.

Pupuun ei ollut muottia, mutta koska sitä kovasti toivottiin, leikattiin se terävällä pikku veitsellä desin mittaa pupun mahan kohdalla apuna käyttäen.

21. Huopapipareita kuuseen

Jouluun on muuten enää se klassinen 3 yötä, huimaa..!

Tänään esittelen aikoinaan joululahjaksi saamani ihanan käsintehdyn huopapiparin - alkuperäisestä huopaleipurista ei harmi kyllä ole tietoa.


Paksulle ruskealle huopapiparille on liimattu ohuemmasta valkoisesta huovasta tehty pipari (kotioloissa toteutettuna vaatii siis tarkkaa saksikättä, jotta saa kuviot samanmuotoisiksi), ruskean piparin reunat on viimeistelty sileiksi lakalla, myös Erikeeper kävisi hommaan yhtä hyvin, koska se muuttuu kuivuessaan läpinäkyväksi.

Koristelu on tehty tässä hileisellä kohovärillä. Jostain kumman syystä lumihiutalekuvion yksi sakara on tässä jäänyt vajaaksi - se ehkä lisää taiteellista vaikutelmaa... :-)

Lopuksi ripustusnauha neulalla pipariin ja sitten vain kuuseen roikkumaan. Tätä piparia kukaan ei haukkaile parempiin suihin...!

20. Printtipipareita!

Eikös se ollut niin, että sisustustrendit leviävät aikanaan aina myös ruokiin....?

Tänään meillä syödään printtipipareita; nimikointi onnistui helposti kun pursotuspussin kärki oli riittävän pieneksi leikattu, ja sokerikuorrute sopivan paksua.

Ai niin - tehdessäni näille nimikoiduille pipareille kuorrutetta, halusin kokeilla onnistuisiko vihreän värin tekeminen ilman keinotekoisia elitarvikevärejä. Konstit on monet, sanoi eukko.. jne. Otin siis pakasteesta persiljasilppua ja murskasin sen sauvasekoittimella limemehun kanssa. Sitten siivilöin seoksen ja käytin syntynyttä vihreää nestettä tehdessäni sokerikuorrutetta. No, lopputulosta voi sanoa parhaimmillaankin vain hailakan vihreäksi, kuten kuvasta näkyy. Kokeilut eko-vihreän tekemiseksi jatkuvat, siis ehkä ensi jouluna...

Sitä paitsi, saattaahan olla että valmiselintarvikeväreissäkään ei ole mitään vikaa, eihän kuorrutetta kilokaupalla syödä... Täytyy tutkiskella asiaa.

19. Tähtianissydän

Ystäväni oli tehnyt todellisen joulukoristelun uroteon ja askarrellut tämän ihanan tähtianis-rautalankasydämen, josta oli aiemmin syksyllä ohje Divaani-lehdessä.

Alkuperäisessä ohjeessa tähtianikset neuvottiin muistaakseni kiinnittämään kuumaliimalla (mikä näyttää onnistuneen ainakin Jotain sinistä -blogissa), mutta tässä liima ei ollut pysynyt 'liukkaassa' metallilangassa, joten anikset oli kiinnitetty ohuella mustalla langalla. Hyvin näytti toimivan niinkin!

18. Luksusleinikit ja haave itsekasvatetuista joulukukista

Löysin jo aiemmin syksyllä ulkoa kivoja lehtikuusen käpyoksia, ja tällä viikolla puistoihmiset olivat silpunneet myös naapuruston tammea. Keräsin siis tummat oksat yhteen, ja hain
kukkakaupasta niille kaveriksi kolme leinikkiä, jotka ovat kukkaputkiloissa muuten kuivana olevien risujen kanssa. Leinikit ovat aivan superihania, mutta eivät kylläkään mitään superhalpoja...

En tajunnut kysyä kukkien alkuperää, mutta jostain ydin-Euroopastahan ne ovat oletettavasti jäähdytetyssä rekassa tänne matkanneet. Ensi vuonna voisikin taas ajoissa muistaa kukkien
hyötämisen, siis kasvattamisen kasvukauden ulkopuolella, niin saisi ihan omat lähituotetut joulukukat.

Ohjeet :

• Merkitse homma ensi vuoden kalenteriin noin viikolle 42, siis lokakuun puolivälin tienoille tai jo hieman aiemmin
• Osta laadukkaita, esikäsiteltyjä (eli preparoituja) sipuleita: hyasinttia, tulppaaneja, tasetteja tai krookusta
• Istuta sipulit kukkamultaan niin, että sipulista jää noin kolmasosa näkyviin. Hiekkapitoisessa kaktus- ja kylvömullassa ylikastelun ja sienitautien vaara jää pieneksi. Mullan joukkoon voidaan sekoittaa ripaus kukkasipuliravinnetta, joka lisää kukinnan runsautta ja kestoa.
• Sipulit sijoitetaan 8-12 viikoksi juurtumaan pimeään ja viileään (alle 10 astetta) paikkaan. Pimeä varasto, kellari tai autotalli ovat sopivia paikkoja.
• Pidä multa hiukan kosteana koko ajan.
• Ota kukat pois pimeästä ja viileästä 3-4 viikkoa ennen joulua, kun sipuleista pilkistävät kellertävät versonalut. Kun siirrät kukat pois varastosta huoneenlämpöön, pidä niitä vielä aluksi muutama päivä pimeässä, ja tuo vasta tämän jälkeen valoon. Hyasintti vaatii 4 viikon 'valohoidon', muut sipulikukat noin 3 viikkoa valoisassa olemista.
• Ja niin on kukkaa huijattu: verson sisällä piilossa olevien kukkanuppujen pitäisi aueta muutamassa viikossa - siis tuolla aikataululla sopivasti jouluksi!
• Kukinnan pitäisi jatkua pitkään, jos kukat nostetaan öisin viileään. Ainakin tulppaanit menivät itselläni pari joulua sitten hetkessä ohi, mikä oli vähän harmi projektin työläyden huomioiden!
  (Ohjeet perustuvat Puutarha.netin foorumin tietoihin ja Nicehousen artikkeliin)
  

Kerrottua leinikkiä ei ilmeisesti, harmi kyllä, voi hyötää, koska leinikki on jonkinlainen mukulakasvi. Kesällä ehkä voisi kokeilla, kauniita ne ovat silloinkin!

17. Helpot kierrätyskoristeet

Joulutontut antoivat meille viime vuonna upeat kierrätyskoristeet, joiden materiaalia on joka taloudessa. Kukat on siis askarreltu vessapaperirullan hylsyistä seuraavasti:

• Litistä ensin varovasti wc-paperirulla niin, että sen vastakkaisille sivuille tulee terävät kulmat (eli kukkasen terälehden päät)
• Leikkaa sitten litistämästäsi hylsystä hyvillä saksilla 6-8 mm levyisiä kiekkoja
• Kahdeksan terälehteä kiinnitetään toisiinsa liimalla terälehtien yläpäästä. Käytä kuivumisvaiheessa tarvittaessa pyykkipoikia tai muita nipsuja apuvälineenä.
• Kiinnitä kuivaan kukkaseen kaunis silkkinauha

Kauniit kukkaset tulee wc-paperirullasta, jonka sisus on valkoinen. Meidän huushollissa rullat näyttävät kuitenkin olevan kauttaaltaan harmaata, mutta ainahan rulla sisä- tai ulkopuolen voi maalata pirteän värikkääksi!

16. Piparkakkutalopaketti - eli piparitalo kyllä säilyy...

Tänään luukusta löytyy vanha piparkakkutalomme. Viime vuonna sain tilaisuuden koristella sellaisen valmistalo-piparkakkutalon, joka on siis jo valmiiksi kasattu ja mukana tulee jopa lisää-vain-kiinnitys kuusi- ja tonttukoristeet...

Koska talosta tuli ihan kiva, ja se oli tammikuuhun 2009 tultaessa seissyt esilläkin jo monta viikkoa, niin emmepä tietenkään ryhtyneet sitä enää syömään, enkä usko että talopaketti niin hyvänmakuista piparia olisi ollutkaan. Koristelussa myös käytin ei-syötäviä koristeita, pajutikkuja tukkeina ja muoviomenoita, jotka muuten kiinnittyvät ihan kohtuullisesti sokeritahnalla.

Tein siis 2008 joulun jälkeen radikaalin tempun, ja pakkasin talon muovilaatikkoon sopiviin muovipehmusteisiin. Ja niinpä vain talo oli selvinnyt aika kivasti tänne asti! 'Lumet' vähän putoilee katon reunalta, mutta ylllättävän valkoisena sokerikuorrute on muuten säilynyt.

Tänä vuonna muille jouluprojekteille vapautuu siis enemmän aikaa, kun on tuo vanha valmistalopaketti... :-)

15. Tomusokerin värjääminen punajuurella

Kärsin kameroihin, USB-liittimiin ja tietokoneisiin liittyvistä ongelmista tänään, joten kuvien sijaan täytyy nyt vain kuvitella jotain tosi pinkkiä.
Eilen nimittäin leivottiin isolla porukalla pipareita, ja tehtiin myös useita eriasteisia tomusokeri-sitruunamehukuorrutteita.

Olen kyllä aina tiennyt, että värjäyksen voisi elintarvikevärien sijaan hoitaa luomusti punajuurellakin, mutta vasta eilen sitä ensi kerran kokeilin.
Herkkumaan pienten säilykepunajuurten liemi toimi hienosti väriaineena; ei ollut liian etikkaista. Noin 3 teelusikallista punajuurilientä laitettiin pieneen kulholliseen sokeritahnaa - tästä tuli jo tosi tummaa pinkkiä. Hento väri tuli jo yhdestä teelusikallisesta.

Täytyy kehitellä jatkossa lisääkin näitä luomuvärjäystaitoja.... :-)

14. Ekopaketointia ja suklaan syömistä

Joululahjojen ekohenkisestä paketoinnista -siis muovisten lahjanauhojen, pinnoitetun kierrätyskelvottoman joulupaperin, jne. ongelmista on kirjoiteltukin netissä ja lehdissä aika paljon, tässä omat yritelmäni tähän mennessä:

• Kaikki laadukkaat, siis paksut, kauniit ja kestävät (ei sentään pestävät) lahjapaperit säästetään - tiedän; vie hermot jokaiselta, joka haluaa pitää kaappinsa siistinä ja nurkat tyhjinä... :-)
  
• Suklaapusukääreet sopivat loistavasti pikkupaketeille! Taas uusi syy syödä enemmän pusuja...
• Ikävännäköiset muoviset joulunauhat voi helposti korvata pikkukoristeella, kuvassa on hyödynnetty suklaakonvehdin rasiaa sileäksi aukaistuna, keskelle liimattu kiva pikkukuva. Jälleen syy lisätä suklaan syöntiä! ;D
  

• Muutama vuosi sitten tein paperipulassa lelukatalogista mielestäni erittäin toimivan paketin - paketti tosin meni aikuiselle, pikkuihmisiä ei ehkä kannata tällaisella paketoinnilla hämmentää... :-)
  

13. Oi ihana Borgå...!

Lucian päivän kunniaksi ajattelin raportoida taannoisesta visiitistäni Etelä-Suomen ehkä ihanimpaan joulukaupunkiin, Porvooseen, jossa voi fiilistellä olevansa vähintäänkin ulkomailla, ellei peräti Paratiisissa!

Kaikkea ihanaa nähtiin ja hiplattiin, neljän naisen porukalla oli vaikeuksia monessa liikkeessä pitää itsensä edes kohtuullisesti kurissa.
Itse rakastan suurin piirtein kaikkia Porvoon liikkeitä, mutta keskityin lähinnä kalastelemaan ideoita - joita siis tuskin koskaan ehdin toteuttaa... :-) Kovasti ihastuin mm. Kaunis Kattaus -liikkeessä tähän Artefinan Julebagiin

Niin kiire oli seilata putiikeissa, etten ehtinyt ottaa juurikaan tunnelmakuvia, ja pimeäkin tuli aivan liian aikaisin! Tämän talvikukka-jouluvalotunnelmoinnin sain napattua. Romanttinen rapistuneisuus ei kyllä ruukkuistutuksissa haittaa yhtään, kun puitteet ja 'kuorrutus' muuten on oikea!
Harmi ettei Porvoolla taida ainakaan vielä olla netissä kunnon fiilistelysivuja virtuaalimatkailuun...

12. Tribuutti Bullens Korville

Kemi-Tornio-Haaparanta -seudulla monet tuntuvat tykkäävän kovasti Bullens Korv –säilykemakkarasta, ja eräät etelään muuttaneet sikäläiset jopa raahaavat makkaratölkkejä halki Suomen saadakseen kyseistä herkkua myös uusilla kotiseuduillaan. Näiden henkilöiden perheenjäsenet taas saavat askarrella tyhjistä tölkeistä kaikkea kivaa… :-)

Lyhty on kierrätyspeltikurssin ensimmäinen työni, eli tekniikka on ollut tuossa aika lailla hakusessa, minkä huomaa etenkin lyhdyn karmeasta lukosta!
Taiteelliseen toteutukseen olen kuitenkin tyytyväinen, joku sanoi tässä olevan aivan ihanasti Nightmare Before Christmas –henkeä!

Kuvaushetkellä lyhty oli ollut parvekkeella muutaman kuukauden täysin sään armoilla: läkkipeltiset osat (katto ja ”Bullens” –kyltti) ruostuvat vauhdikkaasti, mutta kierrätyspurkki näyttää kestävän moitteettomana!

11. Uskollinen ovikranssimme

Nyt vihdoin on kodin oveen vaihdettu tämä vanha joulukranssi, joka säilyy loistavasti vuodesta toiseen, tietenkin asiallisesti säilytettynä. Ei silti, etteikö uusiakin olisi kiva tehdä, mutta aina on muiden joulukiireiden varalta hyvä olla tällainen uskollinen koriste takataskussa :-)

Kaupasta ostettuun kranssipohjaan on superliimalla kiinnitetty rautalankasydämiä, ja lopuksi kietaistu nauha päälle miten kuten. Ja oikein kivasti ilahduttaa ovessa!

10. Lahjavinkki: avaimenperä helmistä

Luukussa on tänään ihan vain söpö pikkuesine: pyöräilijän kaunis avaimenperä, joka on tehty sekalaisista helmistä. Ihan edessä näkyvän vaalean violetin "helmen" kokosin putkihelmistä - tuntui että tuohon kohtaan ketjua piti saada jotain tuon muotoista.

Toistaiseksi luomus on kestänyt hyvin kovaa käyttöä pyöränavaimena, joka usein pyörii jossain laukun pohjan kamasekamelskassa!

Katrin koruavaruudessa törmäsin vasta eilen aivan upeaan rannekoruun, jossa on mielestäni jotain samaa kuin tässä omassa arkisessa käyttöesineessäni - tosin aivan eri tasolla... :-) Todella upeita koruja tuolla muutenkin, voi vain ihailla ja ihmetellä!

9. Pilttipurkkien hyödyntämistä

Ihana sukulaislapseni on kova tuottamaan tyhjiä pilttipurkkeja, eli piti niistäkin jotain keksiä: syntyi kynttelikkö, johon käytin rautakaupasta löytyvää rei'itettyä taipuisaa metallilistaa, rautalankaa (noin 0,7 mm vahvuista) ja juuttinarua - ja 7 pilttipurkkia... Eli pikkuihmisen ihan koko tuotantoa on vaikea yhteen lyhtyyn saada hyödynnettyä :-)

Homma toimii näin:

• Keplottele rautalangalla pilttipurkkien ympärille riittävän kestävä kiinnitys, pihtejä tarvitaan!
• Pilttipurkit sijoitetaan tasavälein metallirenkaan reikiin - kannattaa siis laskea pilttipurkkimäärän mukaan sopiva listan pituus.
• Myös juuttinaru on kiinnitettävä tasavälein, jotta lyhty pysyy tasapainossa

Tämä on joululahja rumalle parvekkeellemme!

8. Kaunis & turvallinen helmiheijastin

Tänään luukusta paljastuu helppo ja hyödyllinen lahjaidea: Pujottele siimaan tai koruvaijeriin erilaisia helmiä ja kiinnitä päähän pehmeä heijastin. Sitten vain uhmaamaan joulukuista pimeyttä!

Muutama tiukka solmu pitää ainakin siiman hyvin paikallaan (oma siimaan tehty helmiheijastimeni on kestänyt hyvin käytössä jo monta viikkoa), koruvaijeria käytettäessä kiinnityshelmet pitävät helmet ketjussa vieläkin varmemmin.
Taisin nähdä tämän idean jossain lehdessä tai toisessa blogissa, mutta siitä on jo aikaa, joten praisea en nyt valitettavasti pysty alkuperäiselle idealle antamaan :-)

7. Ihana omena- ja mantelijälkiruoka

Kehitin eilen suhteellisen helpon, edullisen ja ennen kaikkea mahtavan makuisen jälkiruoan:

Neljälle

4 isohkoa hapanta omenaa (esim. granny smith)
0,5 dl Amarettoa
½ limen mehu
½ sitruunan mehu
kanelia

0,5 dl rusinoita
0,5 dl Maraschinoa

Hyvää vaniljajäätelöä tai itse tehty jäätelö (johon voi käyttää myös esim. tuorejuustoa, ranskankermaa ja aitoa vaniljaa)

n. 0,5 dl kaurahiutaleita
n. 0,5 dl mantelilastuja tai –rouhetta

voita
hunajaa

Valmistelut edellisenä päivänä:

• Sekoita Amaretto, lime- ja sitruunamehu, sekä iso ripaus kanelia. Lohko omenat. Marinoi omenalohkoja yön yli tässä liemessä.
• Laita myös rusinat marinoitumaan Maraschino-likööriin.
• Valmista vaniljajäätelö (ks. esim. http://www.bellavanilla.fi/?p=119) tai käytä kaupan valmista. Itse unohdin koko jäätelön ajoissa, joten sekoitin vain tuorejuusto-crème fraîche-vanilja-sokeri -seoksen, joka ehti olla pakkasessa vain hetken. Hyvää oli silti!

Tarjoilua ennen:

• ”Wokkaa” omenat ja rusinat kuumalla pannulla, johon olet laittanut hieman voita ja hunajaa
• Keita omenoiden marinadi kasaan kastikkeeksi, jäähdytä hetki (ei kuitenkaa liian pitkään, sillä muuten sokerinen liemi jähmettyy)
• Paahda pienessä määrässä hunajaa & voita kaurahiutaleita ja mantelirouhetta tai –lastuja
• Kokoa lautasille, muista kastike ja tarjoile heti jäätelön kanssa!

Alkoholia välttäville tiedoksi, että reseptin lukuisat alkoholit haihtuvat kypsennettäessä, eli sopii kaikille…!

6. Itsenäisyyspäivän kynttilät

Kun Suomikin koko ajan vanhenee, niin lisäsin pokkana kynttilöiden määrän perinteisestä kahdesta kolmeen. Samalla tuli testattua, saako yhdestä vahalevystä kolme mehiläisvahakynttilää - saa, ja oikein sopivanpaksuiset vielä!

Älä kokeile tätä kotona: Sopivien kolmen kynttilänjalan puutteessa tökkäsin kynttilät Ikean ruukkuun, joka on täytetty kuivilla herneillä. Vaarallisuus syntyy siitä, että kynttilät jäävät noin pienessä ruukussa vinoon... Mutta joskus pitää elää vaarallisesti ja kynttilöitä tietenkin ihaillaan silmä kovana koko ajan, eli eiköhän nuo liekit pysy hallinnassa :-)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

5. luukun korttiyllätys

Ääks, jo ensi perjantaina 11.12 pitää viimeistään postittaa joulukortit USAan, Kanadaan ja ei-EU-Eurooppaan! Vuonna 2005 olen ollut paljon paremmin ajoissa, ja ehtinyt askarrella mm. kuvan kortin, jossa rouheapintaiselle paperille on tehty pintaa liidulla, selkämykseen vähän mustaa siksakkia ja hauska metallilankakiekura. Taustalla näkyvä appelsiini on oikean kuivurin puutteessa kuivattu saunanlauteilla.

Nyt on siis kuitenkin vielä lähes viikko aikaa askarrella kortteja, joilla hämmästyttää lätäkön takaiset ihmiset itsetehdyllä…

4. Vihdoinkin suklaakalenteri!

Perjantain ja joulukuisen pimeyden kunniaksi tarvitaan suklaata! Tässä erittäin suklaiset yksilöt, jotka voi toteuttaa millä tahansa hyvällä suklaamuffinssireseptillä (ks. esim. Hellapoliisin ohje), suklaapalojen tuplaamista taikinaan voi näin talvisaikaan suositella.

Itse laitoin näihin päälle ihan liian löysäksi jäänyttä tomusokeri-tuorejuustokuorrutetta - tuloksesta näkee, että mikään resepti ei ollut käytössä. Ihan oikeita päällysteen reseptejä löytyy "tomusokeri tuorejuusto kuorrutus" -haulla. Onneksi suklaiset rakeet pelastaa paljon :-)

3. luukun hedelmiä

Tänään luukusta paljastuu kasa mandariineja, nehän jollain tavalla tuntuvat kuuluvan tähän vuodenaikaan. Pääosassa kuvassa on kuitenkin paperisuikaleista liisteröity kulho – siis sillä ala-asteelta tutulla ilmapallo+sanomalehteä+liisteriä –tyyppisellä tekniikalla toteutettu.

Muottina tässä oli vanha suurkeittiökattilan kansi, jonka sisäpintaan on vuorotellen liisteröity toimistopaperi- ja sanomalehtikerroksia. Yhteensä kerroksia on seitsemän, ja sisäpinnassa matkoilta haalittua arabian(?)kielisestä sanomalehteä. Ulkopinta on maalattu lilalla askartelumaalilla, ja koko komeus lakattu lopuksi Kiva-kalustelakalla.
Sinänsä kierrätyshenkeä edustavan kulhon hiilijalanjälki kasvaa varmaan tuon Lähi-idästä kotoisin olevan sanomalehden takia melkoisesti…

Sitten sananen mandariineista (tai klementiineistä/satsumista/mitä nyt ovatkaan): Kuvassa vihreämmät ovat luomuja, keltaiset tavallisia. Arvaatkaa kumpien hinta oli kolminkertainen toisiin nähden? Ja arvatkaapa kummat olivat maultaan parempia…?

Itse arvailen, kuinka kauan näitä etelän hedelmiä rahdataan Suomeen:
”---Sitrukset vesiasiantuntija otti muutenkin hampaisiinsa. Hänen mielestään niiden asema terveysruokana länsimaissa perustuu 1930-luvulle jämähtäneeseen ravitsemustietoon. Ne ovat terveellisiä, mutta ovatko ne tarpeellisia maissa, joiden omista metsistä ja niityiltä löytyy runsaasti kotoperäisiä ravintoainepommeja?
- Miten ihmisille käy, jos mandariinit katoavat kaupasta, eikä lapsena ole opittu syömään omia marjoja ja hedelmiä? Etsikää vaihtoehtoja nyt, sillä jonain päivänä voi olla pakko ---”
Aiheesta voi lukea lisää Ruoan vesijalanjälkeä koskevasta artikkelista, josta myös lainaus. Artikkelista muuten selviää myös, miksi ne ulkomaiset pakastevadelmat pitäisi keittää.

2. Junttikyntteliköstä bling-blingiksi

Olen himoinnut uusia led-jouluvaloja jo jonkin aikaa, mutta päätinpä jättää ostamatta, ja tuunasin sen sijaan vanhaa kynttelikköä. Muuttumisleikki on kuin kuponkiuutisten laihdutuspillerimainoksesta: täysinhän ei junttia esinettä saa muuksi muutettua, mutta on kai tuo nyt vähän pirteämpi…? :-)

Helmet ovat erään ammattilaiskoruntekijän myymiä jämähelmiä; rinkulat kynttilöiden ympärillä on tehty pujottamalla helmet ohueeseen rautalankaan > solmitaan renkaiksi. Keskellä roikkuu kristalleja timantteina!

Joulukalenterin ensimmäinen luukku

Ääks, tuleekohan tästä joulukalenterista yhtä tylsä kuin lapsuuden pelkkää pahvia olleista kuvakalentereista..? Heikolta näyttää ainakin sen suhteen, että tämä ensimmäinen luukku aukesi vasta nyt illansuussa…
Onneksi tässä kalenterissa on kuitenkin pahvin sijaan edes jotain sisältöä; tänään tärkeä joulufiiliksiin virittäytymisvinkki: http://www.jouluradio.fi/ ja normaaliradiossa Helsinki 102,4 MHz, Tampereella 90,3 MHz ja Oulussa 88,8 MHz.

Viritän itseni heti huomenna joulutaajuudelle ja alan tonttuilut jo aamusta, jolloin enenevässä määrin interaktiivista jouluilua tiedossa!

Pizzakakku pullapohjalla

Kuluneella viikolla oli aihetta juhlaan, joten meillä syötiin miehekästä pizzakakkua. Idea on muistaakseni Ullan unelmien ensimmäisestä kirjasta.
Pohjan toteutin terveellishenkisesti spelttipullataikinasta, johon heitin mukaan myös vähän kauraleseitä. Pohja on paistettu piirakkavuoassa – jonkin verran taikina kohosi keskeltäkin, joten viiltelin kypsästä tuotoksesta keskeltä vähän taikinaa pois superterävällä veitsellä.

Ketsuppi on pakastemansikoista tehtyä pyrettä, johon on sekoitettu valmista mansikkamarmeladia – väri muuttui näin uskottavammaksi.

Täytteen karkeista unohdin oliivinnäköiset mustat karkit, mutta eipä haitannut. Erityisesti mansikkaremmi parmankinkkuna toimi mielestäni loistavasti: pesin mansikkaremmien sokerit ensin pois, ja siitä sitten vain leikataan ohuiksi kinkkusuikaleiksi…! Juusto, eli valkosuklaat pizzan päällä olisi kannattanut laittaa jo ennen viimeisiä karkkeja, nyt juusto pääsi vähän liikaa peittämään karkkeja, eivätkä esim. ne parmankinkut näy kuvassa juuri lainkaan.
Tämä oli niin kiva, että teen varmaan joskus toistekin, jolloin toteutuksen voi sitten tuunata huippuunsa.

Ai niin, pullataikinapohja on sen verran kova ja sitkeä, että pizzakakun leikkaamisessa oli helpointa käyttää keittiösaksia, mikä sinänsä tuo pizzakakun syömiseen hauskaa ja rentoa tunnelmaa…

Huono omatunto painaa kuin (puolijalo)kivi

Kädentaitomessuilta toipuminen ei todellakaan ole kestänyt näin kauan, vaan syy kirjoittamattomuuteen on itse itselleni määräämä projekti selvittää hieman korutarvikkeiden, lähinnä erilaisten helmien eettisyyttä. Nuo pienet pyörylät kun tuntuvat tulevan harrastelijalle enimmäkseen jostain tosi kaukaa (ja viime kädessä kädentaitomessuilta…), joten kyllähän sitä alkaa miettiä, kuka, missä ja minkälaisin seurauksin on jo ennen minua helmien parissa näpertänyt.

Aloitin siis tutkivan journalismin googlettamalla, enkä päässyt kuin suosikkeihini korukiviin/ puolijalokiviin, niin jo tulvi kaikenlaista epäilyttävää esille. *sight*
Timanttien ongelmista netissä on tietenkin kaikkein eniten tietoa, mutta eivätpä taida olla monet korukivetkään lähellekään ongelmattomia. Ainoa ”kauppa”, josta eettiseksi mainostettuja puolijalokiviä löysin oli http://www.aussiesapphire.com.au/ mutta tämäkin vaikuttaa olevan tarkoitettu enemmän b-2-b:lle…?

Jo tässä vaiheessa tutkimukseni olivat vieneet useita päiviä, ja lisänneet ymmärrystäni lähinnä hurjasti paisuvalla selaimen välilehtien määrän tasolla. *infoähky jo pelkästä ajatuksesta*

Ihanien lasihelmien syövereihin en sitten edes yrittänytkään uppoutua. Nopeasti vilkaisten näyttäisi tosin siltä, että sillä saralla saattaa olla toivoa, koska jonkinlaisia kierrätyslasihelmiä tehdään jopa Suomessa, täytyy tutkia lisää: http://www.kiertoliike.fi/

Paperihelmet ovat tietenkin varma vaihtoehto, esimerkki simppelistä tekniikasta löytyy mm:
http://tavantakaa.blogspot.com/2009/08/koruja-sanomalehdesta.html
Mutku ne ei kimmeltele… :(

Irto-opit aiheesta ja aiheen vierestä:

• Kierrätys tuntuukin olevan enemmän jo olemassaolevien helmien kierrätystä, eli silmät vain auki aina kirppiksillä ja kierrätyskeskuksessa.
• Sastamalan opistossa näyttää olleen alkuvuodesta 2009 kierrätysaskartelun ja –käsitöiden teemapäivä, ja 2010:lle lupailtiin myös. Täytyy pitää silmällä.
• Aivan mahtava ketju löytyi korupiikkien valmistamisesta itse: http://foorumi.helmetti.fi/viewtopic.php?f=7&t=554
• Täytynee ruveta ylipäätään seuraamaan eko- ja eettisyyskeskustelua valtamedian ulkopuolella, sitä varten on Suomessakin liuta upeita blogeja.
  

No niin. Eettisten ja ekologisten helmiaskarteluvalintojen perässä juokseminen tuotti ainakin 8 h nettisurffailua, about 150 google-hakua, joka sekin aiheuttanee sähkönkulutusta vaikka kuinka, eli lienee parasta lopettaa joksikin aikaa tämä itseruoskinta ja murehtiminen ja keskittyä vain lisäilemään blogiin arkiston aarteita, eli noin vuoden aikana tekemiäni pikku prokkiksia, jotka olisi kiva dokumentoida asiaankuuluvasti. Eikä enää eettisiä pohdintoja, siis vähään aikaan… Elämän tarkoitus on murheen karkoitus!

Messuamista ja mehiläisvahakynttilöitä

Huh! Jalkapohjat kuluivat varmaan ainakin sentin, kun tänään tallustin läpi Kädentaito-, ELMA, ja-niin-edelleen-messujen halleja! Aikaakin kului vain vaatimattomat lähes kahdeksan tuntia; sen saa menemään helposti kun

• Osallistuu heti alkuun HelsinkiMission ja Tiimarin idealtaan mielestäni oikein kivaan korttikampanjaan (kortteja yksinäisille vanhuksille tulevana jouluna), ja väkertää tekelettään tunnin, koska materiaalien paljoudesta on niin vaikea valita. Suuret plussat tälle tapahtumalle: ehkä ilahduttaa jotakuta ja pääsee lisäksi kokeilemaan ihmeellisiä leikkureita ja muita härveleitä, joita tuskin itselle tulisi hankittua.
• Hikipäässä askartelun jälkeen onkin jo nälkä. Messukeskusruokalan jälkeen onkin kiva huomata, että pupellettavaa tyrkytettiin kovasti myös luomu- ja lähiruokaosastolta, mutta mitäs tuosta, meneehän ne spelttipuurot palan painikkeenakin. Sitä paitsi ei heavy-messuilua jaksa vain hiutale-, tyrni- ja hunajanäytteiden voimalla koko päivää :-)
• Juttelee jokaisen ystävällisen tai yksinäisen oloisen näytteilleasettajan = myyjän kanssa mukavia…
• Selaa kirjoja tunnin…
• Ja aukoo lompakkoaan aivan liian usein.

Jalkapohjista lähteneen sentin lisäksi siis kului ihan muutama sentti lompsastakin. Ehkä puolet kamasta oli suunniteltuja ja pantattuja hankintoja, mutta täytyy myöntää, I’m no angel [siis todellakaan!], heräteostokset on usein kivoja. Askartelubisneksen suuruuttaa voi vain hämmestellä.

Ja sunnuntaina uudestaan, tosin silloin vain olen ohjaamassa näiden tekoa:


Messuilla tosin on tarjolla värikkäämpiä mehiläisvahoja ja kierteistä, korkeampaa kynttilämallia. Näissä itse tekemissäni suosin naturellia väriä ja tuota ”dynamiittidesignia”.
Pakko muuten tunnustaa, tässä kuvatussa kynttiläparissa on traaginen aloittelijan virhe: olen käyttänyt vahalevyä epähuomiossa väärinpäin, eli vahan ”heijastesuunnat” ovat kynttilöissä eripäin!


Tarkkuutta siis jatkossa.

Jos tässä messuhuumassa vain kykenen, saatan huomenna vielä käydä läpi saalistani, ja sen herättämiä pikku kysymyksiä...

Maailmanparannusta askartelulla?

Askarvismi on vihdoin maailmassa! Niin helppoa kuin blogin perustaminen onkin, on kestänyt tuhottoman kauan, että olen päässyt tähän asti. Askartelullinen elämänasenteeni on kuitenkin ollut olemassa aina, ja tässä blogissa haluan kaiuttaa tuota asennetta ja sen aiheuttamia aikaansaannoksia maailmalle.

Koska kyseessä on ismi, ”pari” sanaa blogin ideologiasta on paikallaan. Ensinnäkin, mitä ihmettä Askarvismi voi tarkoittaa?

• ASK – askartele! …ja saa aina kysyäkin
• ARV – arvosta [käsintehtyä]! / tai arvioi / arvostele blogiin aikanaan ilmestyviä töitä
• ISMI – …no, kyse on vähän niin kuin ideologiasta ja elämänasenteesta… :-)

Oikeasti askarvismi-sana on apinointia englanninkielisestä termistä craftivism, mielenkiintoisesta aktivismin muodosta, joka käsityön keinoin tuo esiin yhteiskunnan epäkohtia liittyen mm. massatuotannon ongelmiin, naisten asemaan ja ympäristökysymyksiin. Craftivistit korostavat kierrätetyn ja luomun materiaalin käyttöä, mihin kyllä itsenikin haluaisin pyrkiä. Craftivismin perustaja Betsy Greer on sanonut: “While I think that crafting has become something fairly elite and cliquish in some areas, at its heart, it is very much made for individuals who value both their time and their money” (lähde Wikipedian mukaan Sabella, J. 2008: Craftivism: Is crafting the new activism?)

Aivan helmiä periaatteita siis craftivisteilla. Minulla, kotikutoisen suomalaisella askarvistilla, ei ole tähän asti ollut pyrkimystä barrikadeille, mutta ehkä sitä maailman parannusta voi tosiaan ainakin aloittaa itsestään käsin. Innostuminen, puuhastelulle antautuminen ja kokemuksellisuus sekä muiden ilahduttaminen ovat ihania asioita!