keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Uuteen kotiin...

...en minä, mutta ystävä. Viemisiksi piti tietenkin viedä aito leipä - olen nyt talven ajan harrastellut oman ruisleivän tekoa, ja aina toisinaan onnistuu ihan hyvinkin. :-) Joskus sitten taas sähköuuni, väärä ajoitus tai joku muu tekosyy tekee tepposet, ja leivistä tulee joko kovia tai raakoja.
Sen kummempaa reseptiä en leivän tekoon käytä. Juuren sain opiston ruisleipäkurssilta, mutta jos juurta ei mistään saa, pystyy sen helposti aloittamaan kuulemma kotonakin. Googlettamalla löytyy ohjeita...

  • Juureni säilytän kuivana urbaanin arkisesti muoviämpärissä, ja kun haluan herättää sen henkiin tuoksuvaksi ruisleiväksi, liotan juurta ensin muutaman tunnin, jolloin se sulaa veteen.
  • Sitten lisään lämmintä vettä noin 1,5 l ja sen verran ruis- ja spelttijauhoja, että taikinaliemestä tulee noin jogurtin paksuista. Tällaisena juuritaikina saa muhia kuumassa vesihauteessa liinan alla yön yli.
  • Aamulla, tai myöhemmin seuraavana päivänä sitten vain lisää jauhoja sekaan. Aluksi tein 100 % ruisleipää, mutta nyttemmin olen huomannut, että lisäämällä ainakin noin kolmasosan muita jauhoja tai leseitä leivän rakenne paranee ja leipä saa paremmat arvostelut syöjiltä.... :-) 
  • Edelleen leipää kohotetaan kuumassa vesihauteessa tunti-pari
  • Sitten vain leipomaan. Mitä pehmeämmäksi taikinan jättää, sitä parempaa leivästä tulee. Eli muotoilussa ei mun mielestä kannata olla turhan tarkka, koska taikina on kyllä hieman hankalaa käsitellä.  
  • Ennen paistamista vielä kohotellaan, mahdollisimman lämpimässä ja vedottomassa paikassa tietenkin.
  • Sähköuuni 250 asteeseen ensin, ja kun leivät on saatu sisään uuniin, lämmön voi laskea n. 220 asteeseen. Jos uskaltaa, uunin pohjalle voi heittää vielä vettä, jotta leipiin tulee rapea kuori. Ihan täysin varma en ole siitä mitä sähköuunit tuosta vedestä pitävät....?
Ja sitten vain nautiskelemaan lämpimästä leivästä! Näitä on ihana viedä tuliaisiksi.. Viimeksi meni tällaisen kortin kera, jonka vielä tähän liitän - olin kamalan ylpeä, kun keksin hyödynnystavan askartelukaupan katalogin värinäytesivuille....

3 kommenttia:

  1. Ai, vesi herahtaa kielelle! Kun olin pieni, äiti leipoi itse ruisleivät, koska asuimme ulkomailla. Reiät olivat parhaita! Haimme itse jauhot tuulimyllystä. Se oli pelottavaa.

    VastaaPoista
  2. Mieletöntä! Olen myös aina saanut vanhempieni leipomaa ruisleipää. Omatekemä on parasta ja tietää, mitä siinä sitten on!

    VastaaPoista
  3. Mikä ruisleipäsaavutus!
    Blogissani on sulle tunnustus ;)

    VastaaPoista