Ristiäiskakku pienelle pojalle

Viime viikonloppuna sain kunnian tehdä kakun pienen pojan ristiäisiin, ja tällainen siitä tuli: vähän herkkistä vaaleansinistä ja toisaalta miehekästä suklaanruskeaa.

Kakun sisus on oma luomus, jossa yhdistelin eri lähteistä moussekakkujen reseptejä. Sitrus-suklaakakku voisi olla virallinen nimi, mutta käytännössä käytin kakkuun vähän kaikkea hyvää mitä keksin, sisällä oli mm. rouhittua Dajmia, joskin se hieman hävisi ilmeisesti makujen paljouteen... :-)

 
Hyvää ja tuhtia kakku joka tapauksessa oli - siis oikein sopivaa juhlakakuksi. 

Kakkulevyjä ja erivärisiä mousseja kerrostamalla sai yllättävän vaivattomasti kivannäköistä jälkeä, joskin moussejen kanssa pelaamiseen täytyy tietenkin varata aikaa, koska välillä pitää odotella täytekerrosten jähmettymistä. 

Koristeista kakun reunan 'suklaapanta' oli minulle uusi kokeilu. Tekeminen oli yllättävän helppoa: mikrossa sulatettu suklaa pikeerataan vapaalla tekniikalla kakkukaupoista löytyvän kakunreunusnauhan /-filmin päälle, joka on siis perinteistä piirtoheitinkalvoa muistuttavaa materiaalia. Kun suklaa on lähes kovettunut, mutta vielä taipuisaa, nauha nostetaan kakun reunalle ja painellaan kiinni. Ihan täydellisesti oma kiinnitykseni ei onnistunut, koska kakun mousse oli melko tiukkaa ja/tai suklaa jo hieman liian jähmettynyt. Tämä aiheutti sen, että leikatessa suklaapanta ei pysynyt kakussa kiinni, mutta eipä tuo nyt paljoa haitannut.

Rusetti ja pikkusydämet ovat itsevärjättyä sokerimassaa - koristeet tein vasta edellisenä iltana. Rusetti kuivuu tosi nopeasti, koska sokerimassa jää melko ohueksi. Onkin hyvä olla nopea vekkien teon kanssa... 

Pikkusydämet itsetehtyinä olivat mielestäni kivan persoonallisen näköisiä, ja lisäksi helpot tehdä:

• 
  
  Ensin sokerimassasta pyöritetään halkaisijaltaan noin 1 cm paksuinen pötkö
• 
  
  Sitten pötkön reunoja painellaan kevyesti pöytää vasten, jotta pötkylä saa kolmiomaisen muodon
• 
  
  Yhdelle kolmion sivulle painellaan esim. veitsellä sydämen yläosan 'kolo', jolloin pötkylä on siis päästä katsottuna lievästi sydämen muotoinen
• 
  
  Sitten vain pätkitään pötkylästä sydän-raakileita ja viimeistellään nopeasti kukin niistä käsin

Söpöjä tulee... :-)

 

Ja lopuksi vinkki jonka jokainen fiksu kakuntekijä varmaan tietääkin: Kylmän moussekakun pinnalle ei kannata sirottaa tomusokeria!

Minä hölmönä tein sen, kun halusin piilottaa kakun pinnan pikkuvirheet ennen koristeiden asettelua. Tuossa tapauksessahan tomusokeri tietenkin muuttuu pieniksi sokerivesihelmiksi, joten tämäkin kakku näytti läheltä (ja ainakin kameran linssin läpi) katsottuna hieman hikoilevalta.... =)

Värikäs tunnustus

Ihanaa, sain värikkään tunnustuksen Jokkemaasta, kiitos!

Tekstin perusteella tämä lienee lähtöisin jostain missä puhutaan portugalia - ihanan eksoottista.

Tässä vaiheessa laitan tämän Helinä-keijun eteenpäin "virallisesti" Meijun blogille, mutta voidaan sopia, että jokainen tätä lukeva bloggaaja voi mielessään tuntea oman bloginsa ihanuuden ja varmasti tietää, että on Helinä-keijunsa ansainnut!

Keijumaista päivää kaikille!

Ikkunalla litisee

Ontuva otsikkoni viittaa litsiin, siis siihen hassuun hieman piikkipintaiseen pikkuhedelmään, jonka isot kivet oikein huutavat päästä multaan, niin jännän näköisiä ne ovat.

Laitoin maaliskuun alussa kolme kiveä (tai siemeniähän ne virallisesti on...) ruukkuun, ja nyt on jo lähestulkoon sademetsä ikkunalla :-) Litsit ovat kuvassa etualalla.

Wikipedia tietää kertoa, että Litsi viihtyy parhaiten subtrooppisessa tai trooppisessa ilmastossa, jossa sademäärät ja ilmankosteus ovat suuria. Kukkiakseen se tarvitsee viileän lepokauden. Kasvi ei kuitenkaan kestä kovaa pakkasta.
Suomen olosuhteet huomioiden tuota kukkimista pitäisi siis olla luvassa paljon, siis viileää lepokautta... ;D

No, jos tosissaan aion tämän trooppisen ihmeen kanssa menestyä, lienee parasta vaihtaa ruukun nyt tavallinen kukkamulta johonkin hiekkapitoisempaan ja siirtää kasvi pois ikkunalta, näin voisi ainakin muista netissä olevista kasvatusohjeista päätellä.

On se aina niin jännää laittaa kaikenlaista multaan... :-)

Värjäystä noitaliemillä

Askarvismi toivottaa hyvää ja värikästä pääsiäistä munavärjäyskokeilun merkeissä:

• Eräässä mainoksessa ollutta ohjetta mukaillen heitin noin 5 minuuttia kiehuneiden munien sekaan 2 rkl etikkaa - sekä perinteinen 'säilöntäetikka' että valkoinen balsamico näyttivät toimivan yhtä hyvin. Perinteinen nimittäin loppui minulta kesken puuhailun, ja jouduin turvautumaan balsamicoon...
• Sitten ripsuttelin joukkoon teelusikan kärjen verran karkkiväriä. Värin laatu näyttää määräävän lopputuloksen aika pitkälti: punainen tarttui kiinni heti ja tehokkaasti, keltaisesta tuli vain hailea väri, ja sininen jätti tosi epätasaisen tuloksen, joten täydensin väriä viimemetreillä tehokkaalla pinkillä, joka tuotti sitten epätasaisen, mutta vahvemman violetin lopputuloksen.
• Näin munat saivat kiehua hiljaa vielä 5 minuuttia.

Ihan hauskoja, mutta en ole mitenkään erityisen ylpeä tästä testistä; erittäin sähköä kuluttava harrastus koska joka väri pitää keittää omassa kattilassaan - ellei nyt sitten ihan tosissaan satu tarvitsemaan kymmeniä eri värisiä munia. ;D
Punainen onnistuisi varmasti tosi hyvin punajuurellakin, ja kyllähän luonnonvärit olisivat muutenkin, jälleen kerran, parempi vaihtoehto.

No mutta, värikkäät noitaliemet olivat kyllä itsessään tosi jänniä...

Lonkerot poistavat kevätväsymyksen

Maaliskuu on ollut lonkeroisen vauhdikas - jos niin siis voi sanoa. Olen opiskellut, tehnyt töitä ja vielä reissannutkin. Keski-Suomen retkeltä ovat nämä kuvat vedenvihreästä mustekalasta, jonka virkkasin eräälle ihanalle pikkuneidille.

Lelun saaja tiesi heti, mitä mustekalalle tehdään - se laitetaan tietenkin kattilaan. Espanjassa ainakin tehdään niin... ;D

Mustekala näyttää muuten olevan tosi suosittu virkkausaihe; kokeilepa vaikka googlettaa kuvahaulla "amigurumi octopussy" Japanilaistyylisiä amigurumi-mustekaloja löytyy siis pilvin pimein, ja ne ovat kaikki ihania, kuten virkatut pikkujutut ylipäätään!
Lisäksi löysin netistä tämän "teknisesti" tosi aidon näköisen lonkeroisen:
http://www.squidoo.com/crochetoctopus
 
Lelujen virkkaus on aivan ihanaa, ja nuo muovisilmät ovat tosi hauskoja...
Perusvalkoisten lisäksi mulla onkin jemmassa jo jännempiä silmiä, mutta ne jäävät odottamaan tulevia virkkauskohtauksia!

Kiitos tunnustuksesta

Ihanaa! Sain Meijulta kaunis blogi -tunnustuksen, joka on ehdottomasti omiaan kannustamaan minua taas näihin blogittelupuuhiin - pitkät pääsiäisen pyhät on siihen tietenkin toinen kannustin - jospa kerrankin olisi taas aikaa... On se paha, kun menivät tuota kelloa siirtämään, multa ainakin tuntuu hävinneen tunti jos toinenkin viime aikoina!


Mutta takaisin asiaan:

- Beautiful Blogger Award -

tämä ihastuttava tunnustus tulee antaa eteenpäin seitsämälle kauniille blogille.

Haluan antaa tämän edelleen seuraaville hienoille blogeille, joista osalla tämä ehkä jo onkin:

Jokkemaa  ihanasti väriä ja ideoita!

Jotain Sinistä  Tosi kaunista. Aina.

Rillan koti  Ihanaa ja hienosti tehtyä

Sukkasillaan  Kauniita arjen piristeitä pullollaan

Suklaapupun blogi  Kivantyylisiä kakkuja

Kivi sakset paperi  Upeita kuvia ja miljöitä

Hannan huone  =) nimi iskee minuun ja kuvamaailma on ihana ;-)

Uuteen kotiin...

...en minä, mutta ystävä. Viemisiksi piti tietenkin viedä aito leipä - olen nyt talven ajan harrastellut oman ruisleivän tekoa, ja aina toisinaan onnistuu ihan hyvinkin. :-) Joskus sitten taas sähköuuni, väärä ajoitus tai joku muu tekosyy tekee tepposet, ja leivistä tulee joko kovia tai raakoja.

Sen kummempaa reseptiä en leivän tekoon käytä. Juuren sain opiston ruisleipäkurssilta, mutta jos juurta ei mistään saa, pystyy sen helposti aloittamaan kuulemma kotonakin. Googlettamalla löytyy ohjeita...

• Juureni säilytän kuivana urbaanin arkisesti muoviämpärissä, ja kun haluan herättää sen henkiin tuoksuvaksi ruisleiväksi, liotan juurta ensin muutaman tunnin, jolloin se sulaa veteen.
• Sitten lisään lämmintä vettä noin 1,5 l ja sen verran ruis- ja spelttijauhoja, että taikinaliemestä tulee noin jogurtin paksuista. Tällaisena juuritaikina saa muhia kuumassa vesihauteessa liinan alla yön yli.
• Aamulla, tai myöhemmin seuraavana päivänä sitten vain lisää jauhoja sekaan. Aluksi tein 100 % ruisleipää, mutta nyttemmin olen huomannut, että lisäämällä ainakin noin kolmasosan muita jauhoja tai leseitä leivän rakenne paranee ja leipä saa paremmat arvostelut syöjiltä.... :-) 
• Edelleen leipää kohotetaan kuumassa vesihauteessa tunti-pari
• Sitten vain leipomaan. Mitä pehmeämmäksi taikinan jättää, sitä parempaa leivästä tulee. Eli muotoilussa ei mun mielestä kannata olla turhan tarkka, koska taikina on kyllä hieman hankalaa käsitellä.  
• Ennen paistamista vielä kohotellaan, mahdollisimman lämpimässä ja vedottomassa paikassa tietenkin.
• Sähköuuni 250 asteeseen ensin, ja kun leivät on saatu sisään uuniin, lämmön voi laskea n. 220 asteeseen. Jos uskaltaa, uunin pohjalle voi heittää vielä vettä, jotta leipiin tulee rapea kuori. Ihan täysin varma en ole siitä mitä sähköuunit tuosta vedestä pitävät....?

Ja sitten vain nautiskelemaan lämpimästä leivästä! Näitä on ihana viedä tuliaisiksi.. Viimeksi meni tällaisen kortin kera, jonka vielä tähän liitän - olin kamalan ylpeä, kun keksin hyödynnystavan askartelukaupan katalogin värinäytesivuille....