Pinaattipiirasta ja 60-lukua

Syksyiseen mökkiviikonloppuun sopii mahtavan hyvin tämä stydinoloinen pinaattipiiras:

Pohjaksi suolainen piirakkataikina omilla variaatioilla tai vaikka kaupan valmis ruis-perunataikina. Omat pohjani syntyvät aina fiilispohjalta, tästä tuli aika terveellishenkinen leseillä ja tummilla jauhoilla höystettynä.

Täytteeseen tulee:

• 200 g ranskankermaa
• 100 g vahvaa emmental- tai gruyère-juustoa raastettuna
• 2 pussia pakastepinaattia valutettuna (tai tietenkin tuoretta itse ryöpättyä, jos on!)
• 3 munaa
• 3 valkosipulin kynttä
• mustapippuria ja vain pieni ripaus suolaa

Esipaista pohjaa hieman. Sekoita kaikki täytteen aineet, kaada täyte esipaistetun pohjan päälle, ja paista sitten 200 asteessa noin 45 minuuttia, tai hieman vähemmän, jos teet piiraan matalampaan vuokaan, mitä itse tässä käytin.
Piiraasta saa loistavaa välipalaa, jonka voimalla jaksaa syksyisiä ulkohommia...!

Ja jotta energia ei pääse loppumaan, niin teinpä samalla mökkireissulla myös lettuja, sillä ihanalta 60-luvun asussa säilyneeltä mökiltä löytyi valurautainen aito lettupannu.

Loppuhehkutuksena 60-luvun mökistä voisi vielä vilauttaa tätä tilanjakajaa. Mikä harmi että puisia lankarullia ei enää ole!

Helmi Joensuusta

Aikomuksenani on ollut jo pitkään koota blogiini vinkkejä ihanista paikoista. Kesällä näitä taas kertyi, ja yksi kivoimmista oli ehkä Joensuuhun hiljattain avattu Taitokortteli. Vaeltelin ihanat vanhat rakennukset läpi rauhallisena sunnuntaipäivänä, joten sain tosi rauhassa ihailla kaikkea kaunista. Valkoiseen tilaan vähän juutuin.. :-) ihania asioita tupa täynnä.

Ylempi kuva Taitokorttelin päärakennuksen ulkopuolelta - miksei enää tehdä näin ihania ja upeita puuleikkauskoristeita...?
Valkoinen Tila -liikkeen nurkkaus oli tehty kaltaiselleni harakalle - ihanan paljon kaikkea hiplattavaa ja ihmeteltävää : )

Mieli&kuvia

Kesä on eittämättä nyt takana - ja ehkä myös nettihiljaiseloni!
Käsityöt, askartelut ja muut puuhailut antoivat tänä kesänä tilaa ihan muulle; 'mielen käsittelylle' - olen siis joogannut ja meditoinut ahkerasti, ja omien värkkäilyiden sijaan enemmänkin vain ihaillut jo olemassa olevaa maailmaa ympärilläni. Joogasta ehkä lisää joskus myöhemmin, mutta nyt muutamia fiilispalasia kesältä.

*sight* ..ah ihania vanhoja räsymattoja! Mieletöntä ajatellakaan, kuinka vanhoja vaatteita on ensin leikelty kuteiksi ja sitten paukutettu kangaspuilla itse matot. Pistää miettimään...

Alla upeiden raitojen päällä näkyy vähän nykykäsityötäkin, aina niin ahkeran Meijun tekemät villasukat.

Romanttiseen räsy-raitatunnelmaan sopivat nämä raparperidrinksut: vanhemmistakin, siis jo puisevavartisista raparpereista, voi keittää tiiviin mehuliemen sokerin kanssa. Jääpalat ja kuplavesi kruunaavat pirskahtelevan nautinnon...

Juomien ja ruokien saralta täytyy esitellä kesän löytö: eräässä mökkikyläpaikassa oli säästetty vuosien varsilta vanhoja pakkauksia, ja mikäs sieltä löytyikään - ihana klassikko, metsätähti-jugurtti! Tätä nimittäin juuri ennen kesää muisteltiin.

Ja näppärästi metsätähdistä saan aasinsillan kukkiin. On ihanaa kun mökkivieras ilmestyy mukanaan iso luonnonkukkakimppu - tällaisen me saimme tänä kesänä:

Kyllä näiden voimalla kesä pysyy tallessa ja mielessä : )

Keveää kesätunnelmaa

Viikonloppuvieraita tulossa, raparperipiirakka tuoksuu, joten tässä vaaleanpunavihreitä tunnelmia myös blogiini.
...

Lähestyvien svea-häiden ja vaaleanpunaisen tunnelmani hengessä tässä kuva näpräämästäni rasiasta, joka toimii tällä hetkellä säästölippaana. Rasian runko on tehty mehutölkin pohjista, joista kanteen käyttämääni puoliskoa 'laajensin' leikkaamalla sivuja auki ja teippaamalla ne jälleen kiinni, nyt laajempana - kannen pitää tietenkin olla suurempi kuin varsinaisen laatikko-osan, jotta rasian saa kiinni.
Ja sitten vain paljon teippiä, liimaa, vanhoja pinkkejä paperinpaloja ja ystävältäni saamaa vanulevyä toppaukseksi (ja lisää liimaa!) - voilá.
Huipulla on (huom. huom; tässä tulee jutun kohokohta!!) Ruotsista ostettu Panduro hobbyn prinsessakruunu... ihania, ja niitä tuli pussissa peräti tusina!

Ihanaa vaaleanpunaista oli muuten myös toukokuisissa omenan kukissa.. näitä voi haikein mielin muistella sitten koko tulevan vuoden - tai ainakin omppuaikaan saakka, joka on vuoden toinen kohokohta omenapuiden suhteen.

Ai niin, se piiras...

Resepti oli jälleen kerran hatusta vetäisty; paljon kauraryynejä, leseitä ja luomujauhoja, turkkijogurttia, luomukermaviiliä, sokeria ja jokunen mansikka pakkasesta ja tietenkin paljon raparperia!

Vaaleanpunainen ja vihreä ovat muuten sydämen värejä, joten sydämellistä ja rakkaudellista kesäkuuta kaikille...!

Kukkakimppuja juhlaan

Toukokuussa on ollut ihanan keväistä -jopa niin keväistä, että tietokoneen ääressä istuskelu ja esim. blogihommailu on taas jäänyt... Kevät ei ole myöskään ehtinyt kukkakimppuihini asti. Tällaisia karkkikimppuja syntyi viime viikonlopun juhliin - näitä kukkia saisi tuoreina jopa sydäntalvella... ;-)

Idean bongasin Pariisilaisen karkkikaupan ikkunasta:

Ihanan yksinkertaista: karkkeja siis varrastikun nokkaan, ja päälle kaunis sidonta.
Kotoisten kukkien aineksina käytin erilaisia vaahtiksia, omenaremmi on loistavaa lehtimateriaalia:

Kimpusta tulee hyvänkokoinen, kun kukkia on noin 10-15 kappaletta - tietenkin karkkien koosta riippuen.

 
Paistetut munat oli suoraan ranskalaisesta esikuvasta varastettu idea, ja toimivat ne Suomessakin, vaikka hieman ankeilta näyttävätkin öisessä kännykkäkameran kuvassa ;D
 

Grillikauden lähestyessä myös vartaat ovat tietenkin ajankohtaisia... Niitäkin nuo kulinarismin ihmeihmiset, ranskalaiset näemmä osaavat tehdä hienosti! Paahdettujen vaahtokarkkien ystävälle nämä ovat varteenotettava vaihtoehto kesän BBQuihin... :D

Pariisin sokeri-skene

Oh la la, kuinka ihania olivatkaan Pariisin konditorioiden ikkunat! Olin niitä katsastamassa muutenkin ihanan keväisessä kaupungissa. Värikkäiden kukkien lisäksi sain siis ihailla kaikkea muutakin värikästä:

Nämä uskomattomat pikku muffinsit olivat itseasiassa suhteellisen syötävän makuisia: lehtikoristeinen mango-kookos-maustettu keltainen leivos jopa sisälsi aitoa mangoa ihan mukavasti.

Muffinsien matkaversioiden pakkauksissa ei muovia säästelty, mutta ehkä näin kauniin asian vuoksi voi moisen epäekouden sallia... 

Valikoimaa todellakin riitti ihailtavaksi, tässä klassisemmat leivokset samasta Montmartren konditoriasta:

Viimeinen kuva taitaa edustaa tavallisempaa ranskalaiskonditorian linjaa, mutta ovat nämä silti mielestäni ihania...

Bon Appétit kaikille, jotka näiden kuvien innoittamina hakivat vaikkapa vain suklaapatukan...!  :-)

Metsää ja ekoilua

Olen tänään viherhenkinen, koska aloitin viikonlopun ihanalla lenkillä metsässä :-)
Metsät on ihania, ja niitä kannattaa kunnioittaa - sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan:

Tämä puu huutaa (tuskaansa?) Helsingissä Keskuspuistossa... puuparka. No, ehkä se on vain luonteeltaan pessimisti.
       *
Ympäristöhengessä voisin hehkuttaa myös tällä viikonlopulla Helsingissä järjestettävää Kierrätystehdas tapahtumaa

Tuolta saitilta löytyy muuten mahtava määrä kuvauksia ja linkkejä suomalaisten valmistajien eko- ja kierrätyshenkisistä tuotteista ja yrityksistä, kannattaa käydä katsomassa!